LASTEN LIHAVUUS

Lasten lihavuus on lisääntynyt viimeisten 20 v aikana ja nopeimmin viimeisten kymmenen vuoden kuluessa maailmanlaajuisesti. Suomessa 1980 luvulla oli 5-15 vuotiaista lapsista ylipainoisia 7 % ja lihavia 2.5 %, 20 v myöhemmin luvut ovat 15 % ja 5 %. Ylipainon määritelmänä tässä on pidetty alle kouluikäisillä +10 % suhteellista painoa pituuden nähden, kouluikäisellä +20 % ja lihavuuden rajoina vastaavasti yli 20 % ja yli 40 %.

Lihavuuden aiheuttaa lapsillakin energian saannin ja kulutuksen epäsuhta. Elinympäristö on muuttunut, arkiliikunta on vähentynyt, perinteiset pihaleikit, leikkiminen ja pallopelit ovat korvautuneet yhä enemmän viihdeteknologialla. Runsaasti energiaa sisältävien sipsien , suklaapatukoiden ja hampurilaisten saatavuus houkuttaa naposteluun ja korvaamaan perheen yhteiset ateriat.

Erityisesti jo leikki-iässä alkava painoindeksin nousu näyttää lisäävän aikuisiän lihavuuden ja aineenvaihdunnan häiriöiden riskiä. Liikunnallisesti passiivisten vanhempien lapset liikkuvat keskimääräistä vähemmän ja lapsuusiässä lihavuuden riski on heillä lisääntynyt, samoin vanhempien oma lihavuus on riskitekijä. Television hyvin runsas katselu näyttää lisäävän nuorien lihomisen riskiä. Vähäinen nukkuminen on yhteydessä lapsen lihavuuteen. Aikuistyyppisen 2-tyypin diabeteksen esiintyvyys lihavilla nuorilla on lisääntynyt useissa väestöissä. Ylipainoisten nuorten kokema kiusaaminen on tavallista.

Vanhemmat vaikuttavat keskeisesti lasten ruoka- ja liikuntatottumuksiin omalla mallilla ja toiminnallaan ruuan hankinnoissa, ruuan valmistamisessa ja tarjoamisessa. Ruokailutilanteiden miellyttävyys, säännöllisyys, perheen yhteiset ateriat ohjaavat lasta terveyttä edistävien ruokien valintaan. Lasten ruokamieltymykset syntyvät toistuvien oppimiskokemuksien myötä. Lapset pitävät siitä mikä on tuttua, he oppivat pitämään mauista tottumuksen myötä.

Kasvun säännöllinen seuranta on tärkeää neuvolassa ja myöhemmin kouluterveydenhuollossa. Vanhempien tueksi tulee tarjota käytännönläheistä ja pitkäjänteistä ohjausta terveyttä edistäviin ruoka- ja liikuntatottumuksiin.

Liikuntaan kannustaminen, arkiliikuntaan koulumatkojen muodossa, lapsen omiin harrastuksiin ja perheen yhteisiin liikuntahetkiin panostaminen kannattaa. Tietokoneisiin ja televisioon käytettävälle ajalle on hyvä sopia rajat, samoin selvät säännöt tarvitaan perheen yhteisille aterioille ja välipalakulttuurille. Aikuisten tärkeää tehtävää esimerkkinä näissäkään asioissa ei saa unohtaa.

Jotta lihavuuden hoito onnistuisi, tulee sekä perheen että lapsen olla hoitoon halukkaita. Ensisijaisina tavoitteina ovat ruokailu- ja liikuntatottumusten pysyvät muutokset sekä lapsen hyvinvointi ja terveys, toissijaisina ovat yksilöllinen painotavoite ja lihavuuden liitännäissairauksien välttäminen. Ravitsemusterapeutti voi antaa perheelle yksilöllistä ravitsemusneuvontaa.

Sisällysluettelo