ALLERGINEN NUHA

Yleisin hengitystieallergian muoto on allerginen nuha, jota potee joka kymmenes lapsi ja joka viides aikuinen. Allerginen nuha on alle kaksivuotiaalla harvinainen, sillä useimmiten se alkaa leikki- tai kouluiässä. Allergista nuhaa potevilla on usein varhaislapsuudessa esiintynyt atooppista ihottumaa. Pieni osa (joka viides) heinänuhaa potevista kehittää myöhemmin astmaoireita. Allerginen nuha saattaa vaivata vain pari vuotta tai kestää koko loppuelämän. Mitään keinoa ei ole ennustaa, miten oireille jatkossa tapahtuu.

Allergisen nuhan oireet ovat kaikille tuttuja: vetistävä nuha, nenän tukkoisuus, aivastelu ja nenän kutina. Usein nenäoireisiin liittyy silmien vetistely, punoitus ja kutina. Aina oireet eivät ole näin selvät, vaan ongelmana voi olla esim. pitkittynyt nenän tukkoisuus ja yskiminen tai jatkuva paksu nuha. Allerginen nuha aiheuttaa nenän limakalvon jatkuvaa turvottelua, mikä puolestaan voi johtaa nenän sivuonteloiden tulehdukseen. Niinpä lääkäriin tulon syy voikin olla poskiontelontulehdusoireet: paksu nuha, yöyskä, päänsärky tai painontuntemus poskipäissä.

Allergisen nuhan aiheuttajia on käsitelty luvussa "Hengitystieallergeenit". Jos allergiset oireet ilmaantuvat kausiluonteisesti, on altistava tekijä usein veikattavissa oireiden ajankohdan perusteella: huhti-toukokuussa lehtipuut, kesä-heinäkuussa heinät, elokuussa pujo ja myöhemmin syksyllä homeet. Jos oireilu on ympärivuotista, tulevat aiheuttajina kyseeseen ennenkaikkea pölypunkki ja kotieläimet, joskus myös ruoka-aineet.

Jos lapsen allerginen nuha ilmenee esimerkiksi kissaa käsitellessä on diagnoosi helppo ja hoitokin yksinkertainen - kissojen välttäminen. Jos oireita esiintyy enemmän ja epämääräisemmin, tarvitaan sairauskertomuksen lisäksi usein tutkimuksia. Näistä tärkeimmät allergiatutkimukset ovat PRICK-ihokokeet, joilla selvitetään mahdolliset aiheuttaja. Ihokokeet voidaan joskus korvata RAST-verikokeella. Usein myös tutkitaan löytyykö nenäeritteestä allergiasoluja (eosinofiilejä). Verestä voidaan niinikään tutkia allergiasolujen määrä tai mitata allergeeneille spesifin IgE:n määrä.

Tärkeätä tutkimuksissa on erottaa allerginen nuha infektionuhasta. Etenkin talvisaikaan lapsilla saattaa olla "jatkuva" nuha toistuvien infektioiden vuoksi. Myös välikorvassa tai poskionteloissa piilevä infektiopesäke voi ilmetä ainoastaan jatkuvana nuhana ja tukkoisuutena. Joskus infektionuhassa käytettävät nenätipat ja sumutteet saattava ärsyttää nenän limakalvoa niin, että nuha itse asiassa pitkittyy. Aikuisilla tavattava ns. vasomotorinen nuha, joka aiheuttaa oireita nimenomaan lämpötilan muutosten ja erilaisten ärsykkeiden aiheuttamana, on lapsilla harvinainen. Pienillä lapsilla jatkuvan nuhan syynä voi joskus harvoin olla sieraimeen joutunut vierasesine. Tällöin erite on useimmiten märkäistä.

Suhtautuminen allergiseen nuhaan luonnollisesti riippuu siitä, kuinka usein ja kuinka voimakkaana oireet ilmenevät. Jos esim. kyseessä on puhdas kissa-allergia, riittää hoidoksi kissojen välttäminen. Allergista nuhaa ei kuitenkaan pidä vähätellä. Jatkuva tai toistuva tukkoisuus on epämiellyttävää ja häiritsee esim. yöunta ja fyysistä suoriutumista, johtaa toistuviin poskiontelontulehduksiin ja altistaa limakalvomuutoksille (ns. polyypit). Allergiseen nuhaan on nykyisin saatavissa tehokkaita ja varsin sivuvaikutuksettomia lääkkeitä, joita voidaan käyttää tarpeen mukaan.

Lievässä tai kohtuullisen vaikeassa allergisessa nuhassa peruslääkkeenä käytetään suun kautta otettavia antihistamiinilääkkeitä. Uudet antihistamiinit ovat varsin turvallisia ja aiheuttavat niukasti sivuvaikutuksia, ne eivät esimerkiksi väsytä juuri lainkaan. Antihistamiineja voidaan ottaa tarpeen mukaan oireisiin tai jatkuvana lääkityksenä esim. pahimman siitepölyajan aikana. Lisäksi voidaan käyttää nenäsuihkeita, jotka hoitavat tehokkaasti nenän limakalvon oireita paikallisesti. Allergisiin silmäoireisiin on saatavilla useampia eri silmätippavalmisteita jos suun kautta annettava antihistamiinilääkitys ei ole riittävä silmäoireisiin.

Jos lapsella on voimakasoireinen allerginen nuha ja silmäoireisto, jonka laukaisija toimii esim. lehtipuiden tai heinän siitepöly, ja jota ei lääkkeillä saada pidetyksi kurissa, voidaan harkita ns. siedätyshoitoa. Siinä lapsen käsivarteen, ihon alle pistetään kyseistä allergeeniuutetta pieniä määriä sillä seurauksella, että lapsen immunologinen puolustusjärjestelmä "tottuu" ärsykkeeseen eikä haitallisia reaktioita enää myöhemmin esiinny. Yleensä siedätyshoito aloitetaan syksyllä, siitepölykauden jälkeen. Pistokset annetaan aluksi viikon välein, myöhemmin 4-6 viikon välein ja hoito kestää normaalisti 3 vuotta. Siedätyshoidon tulokset ovat yleensä hyviä, lääkkeiden tarve ja oireet olennaisesti vähenevät. Hoidon teho kestää vielä vuosia hoidon jälkeen. Se on syynmukaista hoitoa ja sen on todettu vähentävän allergisen astman riskiä. Uutena siedätyshoitona ovat suun kautta otettavat tablettimuodossa olevat valmisteet, joita on saatavilla tällä hetkellä heinille, mutta lähivuosina toivottavasti saatavana myös muillekin allergeeneille.

Sisällysluettelo