YÖKASTELU

Virtsarakon toiminnan hallinta on monimutkainen taito, jonka lapsi oppii yleensä neljän vuoden ikään mennessä. Virtsan karkaamista yöaikaan, yökastelua, esiintyy 40 %:lla kolmivuotiaista, 10 %:lla kuusivuotiaista ja 3 %:lla 12-vuotiaista. Niinpä viisivuotiailla ja sitä nuoremmilla yökastelua ei pidetäkään lääketieteellisenä ongelmana, vaikka se sitä perheelle saattaa jo olla.

On esitetty, että yökastelijalla on toisaalta pienikokoinen virtsarakko ja toisaalta hän nukkuu niin "sikeästi", ettei herää rakosta tuleviin signaaleihin. Taipumus yökasteluun on periytyvää, toinen lapsen vanhemmista on usein ollut yökastelija pienenä. Samalla tavoin kun kasvun suhteen on nopeita ja hitaita, on myös nopeita ja hitaita kypsyjiä kuivaksi oppimisen suhteen.

Tärkeätä on, että yökasteluun suhtaudutaan ymmärtäväisesti, eikä lasta tule siitä rankaista. Yökastelu on kouluikäiselle jo sinällään henkinen stressi. Toisaalta erilaiset elämänmuutokset, kuten päivähoidon tai koulun alkaminen, voivat tilapäisesti aiheuttaa yökastelua lapselle, joka on jo oppinut kuivaksi.

Jos kuusivuotias tai sitä vanhempi lapsi kastelee öisin, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Jos lapsella ei ole kontrollia virtsaamiseensa myöskään päiväaikaan, on asia syytä ottaa esille jo 4-5 vuotiaana. Päähoitomuodot ovat desmopresiinilääkehoito tabletteina ja hälytin, yhdessä tai erikseen. Lääkehoito vähentää erittyvän virtsan määrää. Lääkityksen aikana yöllistä juomista on vältettävä.

Sisällysluettelo