Infektioiden aiheuttajat

Lapsen tulehdustaudin syynä on useimmiten virusinfektio. Virukset ovat äärimmäisen pieniä, millimetrin tuhannesosan läpimittaisia kappaleita, jotka esim. hengitysteiden tai suoliston limakalvoon tunkeutuessaan aikaansaavat tulehdusreaktion. Tämän merkkinä limakalvon solut alkavat erittää välittäjäaineita, josta edelleen on seurauksena, nuhaa, yskää, ripulia tai oksentelua. Limakalvon soluissa virukset kykenevät monistumaan ja näin syntyvät uudet virukset tunkeutuvat viereisiin soluihin ja verenkiertoon. Näin alun perin esim. nenään paikallistunut tulehdus tuntien ja päivien kuluessa leviää laajemmalle elimistöön ja aiheuttaa kuumetta ja muita yleisoireita.

Lapselle infektioita aiheuttavia viruksia on useita satoja. Erinimisten virusten lisäksi tunnetaan runsaasti niiden alatyyppejä. Virukset kykenevät myös muuntautumaan ajan myötä niin, että erilaisia viruksia voidaan katsoa olevan milteipä loputtomasti.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lääkkeitä virusinfektion parantamiseksi ei vielä ole. Lohduttavaa kuitenkin on, että lapsen oma puolustusjärjestelmä tuhoaa viruksen. Veren valkosolut ovat tämän puolustusjärjestelmän tärkein osa. Myös limakalvojen paikalliset puolustusmekanismit ovat merkityksellisiä. Elimistön puolustusjärjestelmän kamppailu tunkeutujaa vastaan on monien sairauksiin liittyvien oireiden kuten kuumeen, yskän ja nuhan syynä. Kun virus on tuhottu, taudin oireet vähitellen häviävät.

Bakteerit ovat useita satoja kertoja suurempia kuin virukset ja muistuttavat rakenteeltaan ihmisen soluja. Erojakin on, bakteereilla on mm. vahva bakteeriseinä, joka suojaa niitä ulkoisia olosuhteita vastaan. Bakteeriseinän tuhoaminen on tehokas tapa eliminoida bakteeri, minkä useat antibiootit, kuten penisilliini juuri tekevätkin.

Toisin kuin viruksia, bakteereita tunnetaan rajoitettu määrä. Itse asiassa lasten tavallisia infektioita aiheuttavia bakteereita on alle kymmenen eri lajia. Tärkeimmät näistä bakteereista ovat "kolmen kopla" eli pneumokokki, hemofilus ja branhamella, jotka aiheuttavat erityisesti välikorvan ja poskiontelon tulehduksia. Myös nielutulehdusta (angiinaa) ja tulirokkoa (angiina + ihottuma) aiheuttava streptokokki ja märkätulehduksia aiheuttava stafylokokki ovat merkittäviä lasten infektioiden aiheuttajia.

Antibiootit (penisilliinit ym.) eivät auta virustauteihin. Tärkeä ero bakteerien ja virusten välillä on se, että bakteeri-infektioita voidaan hoitaa antibiooteilla, virusinfektioita ei. Niinpä olennaista onkin erottaa bakteeri- ja virusperäinen tauti toisistaan. Se on helppoa, jos esimerkiksi välikorva on täynnä märkää, tällöin on kyse varmuudella bakteeri-infektiosta ja antibioottikuuri on paikallaan. Toisaalta esimerkiksi nielutulehdus voi olla yhtä hyvin viruksen kuin streptokokkibakteerinkin aiheuttama. Nieluun katsomalla ei useinkaan voi erottaa kummasta on kyse (valkoisia peitteitä voi olla molemmissa) ja vaaditaan nielunäytteen tutkiminen.

Bakteeri-infektiot usein seuraavat virusinfektiota, esimerkkinä tästä ovat välikorvantulehdus, poskiontelontulehdus, silmän sidekalvontulehdus. Viime aikoina on myös opittu, että virusten ja bakteerien aiheuttamat sekainfektiot ovat melko yleisiä. Näin on asianlaita esim. keuhkokuumeen kohdalla. Vaikka keuhkokuume leikki-ikäisellä lapsella usein onkin alun perin viruksen aiheuttama, se on parempi useimmiten hoitaa antibiootilla paranemisen varmistamiseksi.

Sisällysluettelo