UMMETUS
Lapsen ulostamistiheys on varsin vaihteleva. Osa lapsista ulostaa useasti päivässä ja toiset kerran 3-6 päivässä. Etenkin pelkkää rintamaitoa saavilla 2-5 kuukauden ikäisillä lapsilla ulostaminen muutaman päivän välein on tavallisia.
Ummetuksesta puhutaan silloin, kun ulostaminen on kivuliasta. Tähän liittyy harvat ulostuskerrat, kovat ulosteet, ulostamisen välttely ja joskus peräaukon limakalvorikkouma, mikä aiheuttaa ulosteeseen kirkkaita veriviiruja ja ulostamisen muuttumista entistä kivuliaammaksi. Ummetusongelmainen lapsi joutuukin usein kierteeseen, jossa yksi asia pahentaa toista. Ummetus on nimenomaan leikki- ja kouluikäisten lasten ongelma.
Ummetus johtuu aniharvoin elimellisestä sairaudesta. Tällaista mahdollisuutta tulee epäillä ennen kaikkea silloin kun ulostaminen on erittäin harvajaksoista syntymästä lähtien. On muistettava, että pienen imeväisen äheltely ulostamisen yhteydessä on normaalia ja vain harvoin ummetuksesta johtuvaa.
Ummetuksen suhteen paras hoito on ennaltaehkäisy ja jos lapsella on taipumus ummetukseen, on ruokavalioon hyvä lisätä ulostemassa kasvattavia ainesosia. Imeväiselle voidaan korvikkeeseen lisätä mallasuutetta (esim. 1 teelusikallinen desilitraan korviketta). Vanhemmilla imeväisillä voidaan käyttää luumusosetta. Yli viiden kuukauden ikäisille on hyvä antaa täysjyväviljasta valmistettuja vellejä ja puuroja ja tarvittaessa voidaan ruokaan lisätä vehnäleseitä (1-2 rkl päivässä). Leikki- ja kouluikäisille lapsille on syytä käyttää kuitupitoisia ruokia, kuten täysjyväviljoja (ruisleipää), vihanneksia ja hedelmiä. Ruokavaliossa on syytä välttää suolen toimintaa hidastavia ruoka-aineita, kuten mehukiisseliä (mustikka, puolukka, viinimarja), kaakaota ja banaaneja, samoin valkoisia viljavalmisteita, runsassokerisia juomia ja runsasta maidon juontia on syytä rajoittaa. Hapanmaitovalmisteita sen sijaan voidaan hyvin käyttää.
Ummetuksesta voi ajan myötä tulla vaikea, lasta ja perhettä rasittava ongelma. Tällöin on paras kääntyä lääkärin puoleen. Ummetukseen on olemassa tehokkaita hoitoja, joiden valinta riippuu ongelman vaikeusasteesta. Peräruiskeiden ja ummetuslääkkeiden käyttö tulisi tapahtua lääkärin ohjauksessa ja valvonnassa.
Sisällysluettelo