KEUHKOPUTKENTULEHDUS

Lapsen keuhkoputket tulehtuvat usein osana muuta hengitystietulehdusta. Yleensä tämä ei vaadi sen erityisempää hoitoa, vaan tulehdus paranee virusinfektion rauhoittuessa. Tällaisen "tavallisen" keuhkoputkentulehduksen lisäksi tavataan virusinfektion jälkitautina esiintyvää antibioottihoitoa vaativaa bakteerin aiheuttamaa alahengitystietulehdusta eli bakteeribronkiittia, sekä ns. ahtauttavaa keuhkoputkentulehdusta eli obstruktiivista bronkiittia sekä lisäksi vielä alle puolen vuoden ikäisten imeväisten pienten keuhkoputkien vaikeaa tulehdusta eli bronkioliittia.

Yskiminen yhdistetään usein keuhkoputkentulehdukseen. Tästä ei kuitenkin aina ole kyse. Yleensä yskä on elimistön reaktio tulehdukselle missä hengitysteiden osassa tahansa - aina välikorvasta keuhkoihin asti. Yskän tehtävä on poistaa limaa hengitysteistä ja elimistön kannalta kyse on siten tulehduksen hoidosta.

Kuten aiemmin on todettu, virusinfektiot paranevat yleensä hyvin ilman antibiootteja 1-2 viikossa. Korkean elintason maissa, kuten Suomessa, virusinfektioita seuraa harvoin antibioottihoitoa vaativa bakteeritulehdus. Niinpä antibiootteja ei koskaan pitäisi määrätä "varmuuden vuoksi" selvää virusperäistä tautia poteville. Joskus kuitenkin kuume ja limainen yskä selvästi pitkittyvät. Tällöin syynä voi olla myös korvatulehdus tai poskiontelontulehdus, kuten aiemmin on esitetty. Vaikkei näitä tauteja olisikaan, mutta keuhkoja kuunnellessa todetaan runsaasti limaa alahengitysteissä, voidaan oireenmukaiseen hoitoon liittää harkinnan mukaan antibiootti. Päätöksen antibiootin aloituksesta tekee lääkäri lapsen kokonaistilanteen perusteella.

Viruksen aiheuttama keuhkoputkentulehdus , "flunssa", tarttuu helposti muihin lapsiin, jotka eivät ole tätä virusta aiemmin sairastaneet. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki lapset välttämättä tarvitsevat antibioottia hoidoksi. Kun perheessä tai hoitopaikassa jollekin lapsista on aloitettu antibiootti keuhkoputkentulehdukseen, tuovat vanhemmat herkästi muutkin yskivät lapset lääkäriin "penisilliinin (antibiootti) aloitusta varten". Tällöin usein käy niin, että antibioottihoitoa ei katsotakaan tarpeelliseksi, vaan vanhemmille vakuutellaan virustulehduksen paranevan erinomaisesti ilman antibioottiakin. Tällöin saattaa usko lääkäriin olla koetuksella.

Miksi antibioottia ei sitten aloiteta? Perussyitä on kaksi. Ensinnäkin mikäli lapsen yleisvointi on hyvä, ei bakteeri ole todennäköinen keuhkoputkentulehduksen aiheuttaja. Tällöin, voimakkaastakaan yskästä huolimatta, kuuntelulöydös alahengitysteiden osalta on usein normaali, eikä bakteeritulehduksen puolesta puhuvaa poikkeavaa limaisuutta ole todettavissa. Myös muu oireisto, kuten taudin lyhyt kesto ja lievä kuume, usein viittaavat siihen, että kyse on edelleen "tavallisesta" virusperäisestä keuhkoputkentulehduksesta. Toinen syy pidättäytyä lääkehoidosta on se, että bakteeriperäinen keuhkoputkentulehdus tarttuu lapsesta toiseen hyvin harvoin. Kyse keuhkoputkentulehduksen kohdalla onkin useinmiten siitä, että virustauti aiheuttaa limaisuuden. Limassa alkaa kasvaa bakteereita, jotka ovat peräisin potilaan omista hengitysteistä, eivätkä bakteerit ole tarttuneet toiselta lapselta. Tilanne on täsmälleen sama kuin korvatulehduksen ja poskiontelontulehduksen kohdalla.

Hengitystietulehdukset tarttuvat, ja varsin tavallista on, että perheen kaikki jäsenet vuoronperään sairastavat saman taudin. Normaalisti tämä ei ole ongelma, vaan parantuminen kaikilla sujuu hyvin. Silloin tällöin perheen ongelmaksi muodostuu kuitenkin limainen yskä, joka pitkittyy viikkojen mittaiseksi. Tällöin kyse voi olla mm. mykoplasmabakteerin aiheuttamasta tulehduksesta, jota joinakin vuosina esiintyy runsaasti. Asianmukaisista rokotuksista huolimatta myös hinkuyskää esiintyy edelleen kouluikäisillä lapsilla, jolloin hallitsevana oireena on samoin viikkoja jatkuva yskä. Näitä tauteja epäiltäessä on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Pitkittynyt yskä, yli 6 viikkoa jatkunut yskä, vaatii usein lisätutkimuksia. Viikkoja ja kuukausia jatkuva yskiminen ei ole kenellekään "normaalia". Pitkittyneen yskän syyt ovat moninaiset, kuten hengitystieallergia, piilevä infektiopesäke, hinkuyskä jne. Jos lapsella on ongelmana pitkittynyt yskä, on paras kääntyä lääkärin puoleen.

Ahtauttava keuhkoputkentulehdus (obstruktiivinen bronkiitti) on reaktio infektiolle tai allergeeneille. Pienellä osalla lapsia hengitystieinfektio laukaisee reaktion, jota kutsutaan ahtauttavaksi keuhkoputkentulehdukseksi (obstruktiivinen bronkiitti). Tällöin keuhkoputkiin kertyy normaalia runsaammin limaa, limakalvot turpoavat ja joillakin myös keuhkoputkien lihaksisto supistuu. Seurauksena on voimakas yskä, hengityksen rohina ja joskus vinkuminen sekä hengitysvaikeus. Reaktion voimakkuus vaihtelee lapsesta toiseen. Osalla reaktio on lievä, vain stetoskoopilla kuultavissa, mutta joillakin seurauksena on silmin nähtävä ahdistus. Suhtautuminen ongelmaan riippuu oireiden voimakkuudesta. Ne, joiden hengitys on selvästi työlästä, on syytä aina tuoda lääkäriin, josta lapsi tarvittaessa ohjataan sairaalahoitoon. Myös ne, joiden oireet ovat lievemmät ja joilla ei kotona ole asianmukaista lääkitystä, on syyttä käyttää lääkärissä.

Ahtauttavaa keuhkoputkentulehdusta poteville lapsille on omat "yskänlääkkeensä" (keuhkoputkien limakalvoa rauhoittavia kortisoneja, sekä keuhkoputkia avaavia lääkkeitä), joita kotona on aina hyvä olla varastossa. Ahtauttavaa keuhkoputkentulehdusta ei hoideta antibiootein. Joskus kuitenkin käy niin, että lapsi, jolla on kyseinen ongelma, on useaan otteeseen saanut hoidoksi antibioottikuurin, koska "tulehdus on mennyt keuhkoputkiin". Tällaisen lapsen ongelmista on hyvä keskustella kiireettömästi lääkärin kanssa. Toistuviin ahtauttaviin keuhkoputkientulehduksiin aloitetaan hoidoksi astmalääkkeet määräajaksi, tällaista tilaa kutsutaan infektioastmaksi.

Taipumus ahtauttavaan keuhkoputkentulehdukseen häviää yleensä iän myötä. Ahtauttavan keuhkoputkentulehduksen mekanismit ja oireet ovat osin samat kuin astmassa. Niinpä yleinen huoli lasten vanhemmilla on se, onko lapselle kehittymässä astma. Valtaosalla ongelma kuitenkin katoaa iän myötä, ja vain noin 20 %:lle kehittyy astma, joka sekin on nykyisin hyvin lääkkeillä hoidettavissa. Jos perheessä on allergiataipumusta ja lapsella itsellään atooppista ihottumaa, ruoka-aineallergiaa tai allergista nuhaa, on oireiden jatkumisen todennäköisyys yli leikki-iän kuitenkin suurempi.

Etenkin talviaikaan saattaa esiintyä RS-viruksen aiheuttamaa pienten keuhkoputkien tulehdusta, joka aikaansaa ongelmia lähinnä alle puoli vuotiaille imeväisille. Tyypillisesti oireet alkavat "normaalina flunssana", mutta vähitellen yskä pahenee ja pikku potilas väsähtää. Tämän merkkinä lapsi ei jaksa enää kunnolla syödä, ja hän on normaalia uneliaampi. Hengitys on tiheätä ja pinnallista, ihon värikin voi muuttua harmahtavaksi. Tilanteessa tärkeätä on äidin arvio siitä, että"kaikki ei ole kunnossa". Lapsi tulee tuoda aina tällaisen epäilyn herätessä lääkäriin.

Sisällysluettelo