VÄLIKORVANTULEHDUS (korvatulehdus)

Välikorvantulehdus eli lyhyemmin korvatulehdus on yleinen pienten lasten tauti. Useimmiten korvatulehduksia sairastavat 1-3 vuotiaat ja yli 90 % tulehduksista ilmenee alle 5 vuotiailla.

Välikorvantulehdus syntyy hengitystietulehduksen jälkitautina. Korvatulehdusta edeltää lähes aina limainen hengitystietulehdus (nuha ja yskä). Limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, jolloin nenänielussa asusteleville bakteereille syntyy otolliset olosuhteet korvatulehduksen aiheuttamiseksi. Välikorvantulehdus ei siis synny tartuntana lapsesta toiseen. Tutkimuksissa on todettu, että tärkein altistava tekijä korvatulehdusten esiintymiselle on lapsen päivähoitomuoto. Päiväkodeissa hengitystieinfektioita on runsaasti tarjolla ja osa niistä johtaa korvatulehdukseen. Muita vaikuttavia taustatekijöitä ovat lapsen ikä, vuodenaika ja tupakointi kotona.

Korvatulehdusta potevilla lapsilla esiintyy usein - mutta ei aina - nuhaa ja yskää. Selvä kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista. Osalla on myös silmän sidekalvontulehdus (silmätulehdus). Tärkeä oire on korvakipu, jota esiintyy noin 75 %:lla. Isot lapset kertovat korvan särkevän ja usein myös valittavat kuulon huonontumista. Pienillä lapsilla kiputuntemukset ilmenevät ennen kaikkea yölevottomuutena. Neljäsosassa korvatulehduksia ei korvakipua esiinny, vaan oireena on lähinnä pitkittynyt nuhaisuus ja tukkoisuus sekä yskä.

Vaikka korvakipu on tärkein korvatulehduksen oire, se ei merkitse, että kaikilla korvakipuisilla on välikorvantulehdus. Limaisuudesta aiheutuvat painemuutokset voivat myös aiheuttaa korvassa kiputuntemuksia ilman tulehdusta. Pienet lapset voivat myös kertoa korvan olevan kipeä nielutulehduksen yhteydessä. Korvalehden painamisen tai liikuttelun tai minkään muunkaan kotikonstin avulla ei korvatulehdusta voida varmuudella todeta tai poissulkea. Korvatulehduksen toteaminen edellyttää aina lääkärin suorittamaa korvalampun avulla tehtävää tutkimusta.

Korvakipu alkaa usein yöllä ja tällöin on päätettävä, lähteäkö lääkäriin heti vai vasta aamulla. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että tulehduksen menestyksekäs hoito ei edellytä välitöntä lääkäriinlähtöä yöllä, vaan käynti voidaan siirtää aamuun. Korvakipuiselle lapselle on syytä yöllä antaa kipulääkettä (=kuumelääkettä) korvakivun helpottamiseksi. Myös puuduttavat korvatipat ovat hyviä.

Välikorvantulehduksen toteaminen on yleensä helppoa: punertavan, läpinäkyvän tärykalvon takana sijaitseva välikorva on täynnä kellertävää märkää. Joskus korvalöydös on kuitenkin vähemmän selkeä, jolloin jatkomenettely riippuu kokonaistilanteesta. Esim. punertava tärykalvo ilman välikorvassa nähtävää märkää voi aiheutua itse virustulehduksesta tai olla alkavan korvatulehduksen merkki. Niinpä "punoittavaa tärykalvoa" voidaan toisinaan jäädä seuraamaan, mikäli lapsi on korvan suhteen täysin oireeton. Jos löydökseen sen sijaan liittyy korvakipua, päädytään usein hoitoon. Toisinaan välikorvassa voidaan hengitystietulehduksen yhteydessä nähdä eritettä ilman selviä tulehduksen merkkejä, jolloin hoitopäätös jälleen riippuu lapsen kokonaistilanteesta. Korvaoireet ja korvalöydökset voivat muutaman tunninkin sisällä muuttua huomattavasti, epäselvissä tapauksissa suositellaan korvan tilan seurantaa ja korvan uusintatutkimusta, mikäli oireet jatkuvat.

Märkäisen korvatulehduksen aiheuttavat potilaan nenänielusta korvaan joutuneet bakteerit. Niinpä hoidon perustan muodostaa antibioottilääkitys. Antibiootin valintaan vaikuttavat potilaan ikä, aiemmin saadut lääkitykset sekä mahdolliset lääkeallergiat. Mikäli aiheuttajabakteeri on tiedossa, lääkitys valitaan herkkyysmääritysten perusteella. Lääkärin valittavana on useita eri antibioottia, joista on tarjolla lukuisia erinimisiä valmisteita. Lääkkeiden suuresta valikoimasta huolimatta aina voi käydä niin, että kyseinen antibiootti ei tehoa sen kertaiseen tulehduksen aiheuttajaan ja joudutaan jatkolääkitykselle. Kyse ei tällöin ole "huonosta" lääkevalinnasta vaan enemmänkin sattumasta ja huonosta tuurista.

Korvatulehduksen aiheuttajat vaihtelevat kerrasta toiseen ja sen vuoksi ei voida sanoa, että vain tietyt antibiootit sopivat tietyille lapsille. Toisin sanoen antibiootti, joka kuukausi aiemmin paransi korvatulehduksen hyvin, saattaa osoittautua uuden korvatulehduksen hoidossa huonoksi ja päinvastoin. Kysymys on siis aiheuttajabakteerin, ei lapsen, antibioottiherkkyydestä.

Tärykalvopisto ja märän imeminen korvasta on eräs eniten keskusteltuja ja ehkä pelätyimpiäkin hoitomuotoja. Tärykalvopistoa on nimenomaan Suomessa käytetty aiemmin runsaasti korvatulehduksen hoidossa (nykyisin varsin vähän). Tärykalvopisto on sinänsä vaaraton toimenpide, jonka avulla korvakipu saadaan hellittämään, ja jonka suorittaminen ei merkitse sitä, että lapselle täytyisi aina jatkossakin suorittaa kyseinen toimenpide. Sen avulla saadaan myös märkänäyte bakteeriviljelyä varten, jolloin tulehduksen aiheuttaja voidaan tunnistaa, tämä on erityisesti pitkittyneissä tulehduksissa tarpeen.

Epäselvissä tilanteissa, kun tärykalvo on samea ja läpinäkymätön, tärykalvopisto on lisäksi ainoa keino selvittää, onko välikorvassa eritettä vai ei. Tärykalvopiston ongelma on se, että huolellinenkaan puudutus ei täysin poista toimenpiteeseen liittyvää kipua. Tavallisen korvatulehduksen hoidossa pärjätään yleensä ilman tärykalvopistoa, mutta jos lapsi on erittäin kivulias tai tulehdus on ongelmallinen, tärykalvopisto on lapsen edun mukaista.

Korvatulehduksen paraneminen on aina monivaiheinen prosessi ja kestää usein viikkoja ennenkuin korva on entisensä. Korvatulehduksilla on myös taipumus uusiutua. Näiden syiden vuoksi korvien jälkitarkistus on aina tarpeen.

Korvatilanne voi mutkistua kahdella tavalla. Ensinnäkin saattaa kehittyä ns. liimakorva, jolloin välikorvaan jää pysyvästi sitkeää nestettä, mikä häiritsee tärykalvon liikettä, ja tällöin lapsen kuulo huononee. Toinen ongelma ovat toistuvat korvatulehdukset eli hengitystieinfektiot johtavat muutaman viikon välein uusiutuviin tulehduksiin. Jos lapsella on jompi kumpi ongelma, on ilmastointiputkien asettaminen korviin (korvien putkitus) usein tarpeen, ja joskus myös kitarisan poisto samalla. Liimakorvan kehityttyä nämä toimenpiteet ovat aina perusteltuja. Sen sijaan siitä, kuinka monta äkillistä korvatulehdusta lapsen annetaan sairastaa ennen leikkaushoitoa, ei ole tarkkaa sääntöä. Yleisesti katsotaan, että 4-6 tulehdusta puolen vuoden sisällä on riittävä peruste leikkaushoidolle, lisäksi pitää huomioida lapsen ikä sekä allergiat ym.

Sisällysluettelo