ROKKOTAUDIT

Lapset sairastavat edelleen tiettyjä "lastentauteja", tosin tilanne on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana rokotusten laajentumisen myötä muuttunut. Rokkotauteja tunnetaan kuitenkin monia, ja eräiden kohdalla aiheuttaja on vasta viime vuosina saatu selville ja oireisto tullut paremmin tunnetuksi.

Suomessa ei toistaiseksi ole yleistä rokotusta vesirokkoa vastaan (joskin rokotteen voi itse ostaa), ja niinpä tauti on edelleen voimissaan. Vesirokko on erittäin tarttuva, oleskelu samassa huoneessa riittää tartuntaan ja esim. perheessä tarttuminen tapahtuu yli 90 %:n todennäköisyydellä. Vesirokon itämisaika on 14-21 vrk. Lapsilla tauti alkaa yleensä ihottuman ilmaantumisella. Tyypillisesti vartaloon ilmestyy punoittavia paukamia, joista osa muuttuu nopeasti rakkuloiksi. Rakkulat samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia paukamia muodostuu yleensä noin 3-4 päivän ajan. Useimmilla lapsilla esiintyy vesirokossa yleisoireita, kuten kuumetta, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja kutinaa ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävänä päivänä.

Vesirokko paranee itsestään, yleensä viikossa. Jos ihon kutina aiheuttaa kovaa raapimista tai unihäiriöitä, voidaan hoidoksi määrätä rauhoittavaa suun kautta otettavaa antihistamiini-liuosta. Jälkitaudit ovat erittäin harvinaisia, yleisin ongelma on rakkuloiden raapimisesta seuraava ihon tulehtuminen. Iho alkaa tällöin punoittaa ja märkiä ja hankalissa tapauksissa se tulee hoitaa lääkärin ohjeiden mukaisesti, toisinaan tarvitaan lyhyt antibioottikuuri.

Tulirokko on streptokokki-bakteerin aiheuttama infektio. Se on ainoa rokkotauti, joka on bakteerin aiheuttama ja vaatii siis antibioottikuurin. Jos herää epäily tulirokosta, on aina käännyttävä lääkärin puoleen. Tulirokko tarttuu melko helposti, lähinnä pisaratartuntana lähietäisyydeltä. Sen itämisaika on vain 1-5 vrk. Tulirokon oireita ovat kuume, päänsärky, nielutulehdus (angiina), punoittava ja turpea kieli sekä ihottuma, joka on yleensä hentoa ihon punoitusta etenkin kasvoilla (ei suun ympäristössä) ja vartalolla. Se näkyy parhaiten päivänvalossa kainaloiden ympäriltä ja vatsan alaosasta. Noin viikon kuluttua taudin alusta alkaa iho hilseillä. Tulirokko on melko usein oireiltaan niin tyypillinen, että antibioottihoito voidaan aloittaa taudinkuvan perusteella. Toisinaan taudin varmistus edellyttää nielusta otettavaa näytettä ja streptokokki-bakteerin osoitusta viljelyllä tai ns. pikakokeella. Tulirokko paranee hyvin antibiooteilla, jälkitaudit ovat erittäin harvinaisia. Muut perheenjäsenet on syytä herkästi tutkia (etenkin jos tauti uusii nielutulehduksena eli angiinana).

Vauvarokko on 1/2-2 vuotiaiden virustauti, jonka aiheuttaa herpes-6-virus. Se alkaa 2-4 päivää kestävällä korkealla kuumeella, minkä aikana voi esiintyä lievää yskää ja nuhaa, löysiä ulosteita sekä silmien punoitusta. Usein paikallisoireet ovat kuitenkin vaatimattomat. Kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäinen tai - näppyläinen ihottuma, joka alkaa usein korvien seutuvilta ja leviää kasvoihin, niskaan ja vartalolle. Ihottuma vaihtelee voimakkuudeltaan ja kestoltaan muutamasta tunnista pariin päivään. Vauvarokossa kuumeen aikana lapset ovat usein ärtyisiä ja sairaanoloisia eikä taudin erottaminen muista kuumetaudeista ole helppoa. Lääkäri saattaakin tarkistaa veri- ja virtsakokeilla, että kysymyksessä ei ole jokin antibioottihoitoa vaativa sairaus. Vauvarokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.

Etenkin loppukesällä ja syksyllä lapsilla saattaa esiintyä kuumetautia, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa ja iholla, etenkin käsissä ja jaloissa. Suutulehdusta voi edeltää nielukipu ja vatsavaivat. Kyseessä on enterovirusten aiheuttama rokkotauti, enterorokko, jota kutsutaan myös "käsi- ja suutaudiksi" (hand-and- mouth disease). Suun rakkulat saattavat olla aristavia, niinpä syöminen on ajoittain hankalaa. Tauti kestää yleensä alle viikon, paraneminen tapahtuu itsestään eikä jälkitauteja esiinny.

Parvorokko eli ns. viidestauti on parvoviruksen aiheuttama rokko, jossa poskiin ilmaantuu voimakas punoittava ihottuma ("slapped cheek"). Sitä seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi punoittava ihottuma, joka vähitellen muuttuu verkkomaiseksi kuvioitukseksi etenkin raajoissa. Ihottuma kestää tyypillisesti 3-7 vrk, mutta voi hävitä ja ilmaantua uudestaan viikkojenkin ajan. Lämpötilan vaihtelut, rasitus, auringonvalo ja henkiset syyt voivat pahentaa ihottumaa. Parvorokkoa potevat ovat useimmiten 5-15 vuotiaita ja hyväkuntoisia. Pienellä osalla potilaista esiintyy kuumetta, päänsärkyä ja yskää tai nuhaa. Parvorokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.

Mononukleoosi on EB-viruksen aiheuttama infektio, jossa esiintyy kuumetta, kaulan imusolmukkeiden suurentumista, nielutulehdusta, ihottumaa ja luomiturvotusta. Joskus lääkäri voi todeta maksan ja pernankin suurentuneen. Tästä taudista on aiemmin käytetty nimeä "suutelutauti", koska sen uskottiin vaivaavan vain suuteluintoista nuorisoa. Nyttemmin on opittu, että mononukleoosiin sairastuvat pienetkin lapset ja tällöin sen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Mononukleoosissa kuumeilu kestää keskimäärin 8 päivää ja saattaa pahimmillaan vaivata kolmekin viikkoa, mikä asettaa usein potilaan ja perheen sietokyvyn koetukselle. Ongelmana on, että lääkärikin on kuumeilun suhteen voimaton, esim. antibiooteista ei ole apua. Mononukleoosi paranee itsestään, eikä jälkitauteja esiinny.

Moniin muihinkin virusinfektioihin saattaa liittyä ihottumaa. Kaiken kaikkiaan yli 50 viruksen tiedetään voivan aiheuttaa kuume-ihottuma-tauteja. Kaikille niille ei toki ole omaa nimeään. Olennaista on se, että ne eivät vaadi mitään erityistä hoitoa vaan paranevat itsestään. Kiusallinen käytännön ongelma on, että jos virusinfektion alussa lapselle määrätään antibioottia esimerkiksi korvatulehduksen vuoksi ja kuurin aikana ilmaantuu alkuperäisen virusinfektion laukaisema ihottuma, se tulee helposti väärin ristityksi "penisilliiniallergiaksi", vaikka kyse onkin itse virustautiin liittyvästä ihottumasta. Monet "penisilliiniallergiset" lapset eivät todellisuudessa olekaan tälle lääkkeelle allergisia. Lääkäri useimmiten kuitenkin on määräämättä penisilliinijohdannaisia, koska täyttä varmuutta ei ole.

Sisällysluettelo