Allerginen nuha
Yleisin hengitystieallergian muoto on allerginen nuha, jota potee joka kymmenes lapsi. Allerginen nuha on alle kaksivuotiaalla harvinainen, sillä useimmiten se alkaa leikki- tai kouluiässä. Allergista nuhaa potevilla on usein varhaislapsuudessa esiintynyt atooppista ihottumaa. Pieni osa heinänuhaa potevista kehittää myöhemmin astmaoireita. Allerginen nuha saattaa vaivata vain pari vuotta tai kestää koko loppuelämän.
Oireet Allergisen nuhan oireet ovat kaikille tuttuja: vetistävä nuha, nenän tukkoisuus, aivastelu ja nenän kutina. Usein nenäoireisiin liittyy silmien vetistely, punoitus ja kutina. Aina oireet eivät ole näin selvät, vaan ongelmana voi olla esim. pitkittynyt nenän tukkoisuus ja yskiminen tai jatkuva paksu nuha. Allerginen nuha aiheuttaa nenän limakalvon jatkuvaa turvottelua, mikä puolestaan voi johtaa nenän sivuonteloiden tulehdukseen. Niinpä lääkäriintulon syy voikin olla poskiontelontulehdusoireet: paksu nuha, yöyskä, päänsärky tai painontuntemus poskipäissä.
Aiheuttajat Allergisen nuhan aiheuttajia on käsitelty luvussa “Hengitystieallergeenit”. Jos allergiset oireet ilmaantuvat kausiluonteisesti, on altistava tekijä usein veikattavissa oireiden ajankohdan perusteella: huhti-toukokuussa lehtipuut, kesä-heinäkuussa heinät, elokuussa pujo ja myöhemmin syksyllä homeet. Jos oireilu on ympärivuotista, tulevat aiheuttajina kyseeseen ennenkaikkea huonepöly (pölypunkki) ja kotieläimet, joskus myös ruoka-aineet.
Toteaminen Jos lapsen allerginen nuha ilmenee esimerkiksi kissaa käsitellessä on diagnoosi helppo ja hoitokin yksinkertainen - kissojen välttäminen. Jos oireita esiintyy enemmän ja epämääräisemmin, tarvitaan sairauskertomuksen lisäksi usein tutkimuksia. Näistä tärkeimmät ovat PRICK-ihokokeet, joilla selvitetään mahdolliset aiheuttaja. Ihokokeet voidaan joskus korvata RAST-verikokeella. Usein myös tutkitaan löytyykö nenäeritteestä allergiasoluja (eosinofiilejä). Verestä voidaan niinikään tutkia allergiasolujen määrä samoin kuin immunoglobuliini E:n määrä.

Tärkeätä tutkimuksissa on erottaa allerginen nuha infektionuhasta. Etenkin talvisaikaan lapsilla saattaa olla “jatkuva” nuha toistuvien infektioiden vuoksi. Myös välikorvassa tai poskionteloissa piilevä infektiopesäke voi ilmetä ainoastaan jatkuvana nuhana ja tukkoisuutena. Joskus infektionuhassa käytettävät nenätipat ja sumutteet saattava ärsyttää nenän limakalvoa niin, että nuha itse asiassa pitkittyy. Aikuisilla tavattava ns. vasomotorinen nuha, joka aiheuttaa oireita nimenomaan lämpötilan muutosten ja erilaisten ärsykkeiden aiheuttamana, on lapsilla harvinainen. Pienillä lapsilla jatkuvan nuhan syynä voi joskus harvoin olla sieraimeen joutunut vierasesine. Tällöin nenäerite on useimmiten märkäistä.
Hoidon periaatteet Suhtautuminen allergiseen nuhaan luonnollisesti riippuu siitä, kuinka usein ja kuinka voimakkaana oireet ilmenevät. Jos esim. kyseessä on puhdas kissa-allergia, riittää hoidoksi kissojen välttäminen. Allergista nuhaa ei kuitenkaan pidä vähätellä. Jatkuva tai toistuva tukkoisuus on epämiellyttävää ja häiritsee esim. yöunta ja fyysistä suoriutumista, johtaa toistuviin poskiontelontulehduksiin ja altistaa limakalvomuutoksille (ns. polyypit). Allergiseen nuhaan on nykyisin saatavissa tehokkaita ja varsin sivuvaikutuksettomia lääkkeitä, joita voidaan käyttää tarpeen mukaan.
Saneeraus Tehokkain tapa allergisen nuhan hoidossa on luonnollisesti allergeenien välttäminen. Eläinallergiassa tämä on usein helppoa, mutta siitepöly- ja huonepölyallergiassa (=pölypunkkiallergia) jo huomattavasti vaikeampaa. Mikäli lapsella todetaan huonepölyallergia (=pölypunkkiallergia), on koti syytä saneerata. Näin vähennetään pölypunkkien määrää.
  • Huonekaluissa vältetään pehmustettuja tai topattuja peitteitä.
  • Vältetään ryijyjä, villakankaita ja - mattoja, nukkaisia ja kokolattiamattoja sekä höyheniä sisältäviä tyynyjä, peitteitä ja patjoja.
  • Huoneiston imuroidaan 1–2 kertaa viikossa, samalla vuodevaatteiden tuuletus. Liiallista imurointia on syytä välttää, koska imurointi nostattaa pölyä.
  • Makuuhuoneen sileät pinnat pyyhitään kostealla rievulla. Kirjat ovien taakse. Pehmolelut tulisi säilyttää leikkien välillä laatikoissa tai kaapeissa.

Saneerauksen yksityiskohdat luonnollisesti riippuvat olosuhteista. Tärkeätä on, että saneerauksessakin käytetään tervettä järkeä niin, että elämän laadulle ei aseteta liian tiukkoja rasitteita.
Lääkkeet Allergiseen nuhaan on tarjolla monentyyppisiä lääkkeitä. Niiden valinta riippuu - jälleen kerran - oireiden voimakkuudesta ja toistuvuudesta. Lievässä tai kohtuullisen vaikeassa allergisessa nuhassa peruslääkkeenä käytetään suun kautta otettavia antihistamiinilääkkeitä. Uudet antihistamiinit ovat varsin turvallisia ja aiheuttavat niukasti sivuvaikutuksia, ne eivät esimerkiksi väsytä juuri lainkaan. Antihistamiineja voidaan ottaa tarpeen mukaan oireisiin tai jatkuvana lääkityksenä esim. pahimman siitepölyajan aikana.

Tärkein oireita ehkäisevä lääke on natriumkromoglykaatti, jota annetaan nenään suihkeina. Sen käyttö esim. siitepölyallergiassa aloitetaan 1–2 viikkoa ennen oletettua kukinnan alkua ja lääkettä käytetään koko pahimman vaiheen ajan. Natriumkromoglykaattisuihkeet eivät juuri helpota oireita, vaan nimenomaan ehkäisevät niitä. Koska teho edellyttää jatkuvaa lääkitystä, käytetään kromoglykaattisuihkeita useimmiten vain melko voimakasoireisissa allergioissa.

Jos edellä esitetyt hoidot eivät riitä tai ovat vaikeita toteuttaa, käytetään hoitona nenään suihkutettavia glukokortikoidisuihkeita. Ne hillitsevät tehokkaasti nenän limakalvon tulehdusta ja vähentävät nopeasti oireita. Lääkärin ohjauksessa käytettynä niillä ei ole myöskään sivuvaikutuksia.
Siedätyshoito Jos lapsella on voimakasoireinen allerginen nuha ja silmäoireisto, jonka laukaisija toimii esim. lehtipuiden tai heinän siitepöly ja jota ei lääkkeiden saada pidetyksi kurissa, voidaan harkita ns. siedätyshoitoa. Siinä lapsen käsivarteen pistetään ihon alle kyseistä allergeeniuutetta pieniä määriä sillä seurauksella, että lapsen immunologinen puolustusjärjestelmä “tottuu” ärsykkeeseen eikä haitallisia reaktioita enää esiinny. Yleensä siedätyshoito aloitetaan syksyllä huonosti menneen kesäkauden jälkeen. Pistokset annetaan 2–4 viikon välein ja hoito normaalisti kestää 1–3 vuotta. Siedätyshoidon tulokset ovat yleensä hyviä, lääkkeiden tarve ja oireet olennaisesti vähenevät. Koska hoito on kuitenkin työlästä edellyttäen toistuvia käyntejä, siedätykseen ryhdytään yleensä pitkän harkinnan jälkeen.




Sisällysluettelo