Ruoka-aineallergia
Ruoka-aineet ovat tärkeitä allergian aiheuttajia ennenkaikkea varhaislapsuudessa. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että imeväisen suoliston limakalvon läpäisevyys on suuri, ja hänen immuunijärjestelmänsä joutuu kosketuksiin sulamattomien valkuaisaineiden ja sokeriyhdisteiden kanssa. Mitään selitystä ei kuitenkaan ole sille, miksi ruoka-aineallergia kehittyy eräille mutta ei toisille.
Oireet Ruoka-aineallergian oireet voivat olla moninaiset. Tärkein oire on ihottuma ja suun ympärille ilmaantuva kutiseva punoitus. Joskus esiintyy nokkosrokkoa. Suolisto-oireina voi esiintyä suun kutinaa, ripulia, oksentelua, vatsakipuja ja ilmavaivoja. Osalla lapsista esiintyy myös hengitysteiden limaisuutta ja nuhaa. On myös esitetty, että joillakin lapsilla migreeni ja yliaktiivisuus liittyisivät ruoka-aineallergiaan, mutta näytöt tästä ovat kiistanalaisia. Valtaosalla ruoka-aineallergia puhkeaa alle vuoden iässä ja oireet usein häviävät 2–3 vuoden jälkeen. Osa allergioista voi kuitenkin olla elinikäisiä, esim. reagointi kalalle, äyriäisille ja kanamunalle usein säilyy pitkään.
Tärkeimmät
ruoka-allergeenit		 Käytännössä tärkeimmät ruoka-aineallergian aiheuttajat ovat lehmänmaito, kananmuna, viljat ja kala. Näin siksi, että ne sisältävät herkistäviä valkuaisaineita ja ovat paljon käytettyjä ravintoaineita. Myös monet muut, vähemmän tärkeät ruoka-aineet saattavat aiheuttaa allergisen reaktion. Ruoka-aineet voidaankin jakaa kolmeen ryhmään niiden herkistämistaipumuksen perusteella:
Herkästi
reaktioita aiheuttavat		 Herkästi reaktioita aiheuttavia ruoka-aineita: Kananmuna, kala, äyriäiset, sitrushedelmät, tomaatti (myös ketsuppi), paprika, suklaa, kaakao, herne, pähkinä, mansikka, hunaja, maksa.
Harvemmin
reaktioita aiheuttavat		 Harvemmin reaktioita aiheuttavia ruoka-aineita: lehmänmaito (maitotuotteet), kotimaiset viljat, omena, porkkana, päärynä, banaani, herukat, ananas, persikka, kiivi, viinirypäleet, mausteet, sipulit, elintarvikkeiden lisäaineet (virvoitusjuomat, makeiset, mehujäätelö).
Erittäin harvoin
reaktioita aiheuttavat		 Erittäin harvoin reaktioita aiheuttavia ruoka-aineita: kuorittu riisi, peruna, liha, salaatit, kurkku, kaali, hirssi, tattari, ruusunmarja, mustikka, vadelma ja puolukka.

Ensimmäistä ryhmää kutsutaan “klassisiksi allergeeneiksi”, vaikka niiden aiheuttamat reaktiot eivät useimmiten ole varsinaisesti “allergisia”, vaan kyseisillä ruoka-aineilla on kyky aiheuttaa reaktio myös sellaisilla henkilöillä, jotka eivät ole muuten allergisia.
Lehmänmaitoallergia Vajaalle 10 %:lle lapsista kehittyy varhaislapsuudessa lehmänmaitoallergia. Yleensä oireet alkavat 6–12 kk iässä, kun imetyksestä siirrytään normaaleihin maitotuotteisiin. Oireita voi esiintyä jo imetysvaiheessa lapsen saadessa äidinmaidosta pieniä määriä lehmänmaidon valkuaisaineita. Mikäli oireet kehittyvät välittömästi maidonannon jälkeen, maitoallergian toteaminen on helppoa. Oireet voivat kehittyä myös hitaasti, viivästyneesti, useamman tunnin tai jopa useamman vuorokauden kuluttua maidonannon aloittamisesta. Tällöin maitoallergian toteaminen on hankalampaa. Kolmen kuukauden koliikki ei juuri koskaan ole lehmänmaitoallergian oire, vaan johtuu suoliston toiminnallisista ongelmista.
Lehmänmaitoallergian
oireet		 Lehmänmaitoallergian oireet ovat tyypillisiä ruoka-aineallergian oireita: ihottumaa, ripulia ja kiukkuisuutta. Lehmänmaitoallergia useimmiten helpottaa 2–3 ikävuoden jälkeen. Usein lehmänmaitoallergian toteaminen on helppoa: maidon juottaminen aiheuttaa välittömästi suun ympäristöön punoitusta ja kutinaa ja iho “lehahtelee” laajemmaltakin alueelta. Tällöin voi esimerkiksi maitopisaran tiputtaminen iholle jo aiheuttaa ihon punoitusta. Toisinaan oireina voi olla vain huono nukkuminen ja itkuisuus, ja diagnoosin teko vaatii jopa sairaalan osastolla tehtävän altistuksen ja seurannan.

Vaikka lehmänmaitoallergia on yleistä, viime aikoina maitoa on saatettu liian herkästi pitää erilaisten oireiden syynä. On osoitettu, että valtaosa lehmänmaitoallergiaepäilyistä on turhia. Tärkeätä on oivaltaa, että maitosokerin imeytymättömyysongelmalla (laktoosi-intoleranssilla) ei ole mitään tekemistä lehmänmaitoallergian kanssa. Laktoosi-intoleranssi on yleinen syy siihen, että perheen vanhemmat eivät käytä maitotuotteita, mutta pienillä lapsilla laktoosi-intoleranssi on harvinaista.
Vilja-allergia Maitoallergian jälkeen toiseksi tärkein ruoka-aineallergian muoto on vilja-allergia. Ennenkaikkea vehnä, mutta myös kaura, ruis ja ohra voivat aiheuttaa edellä kuvatun tyyppiset oireet. Osa lehmänmaitoallergikoista reagoi myös yhdelle tai useammalle viljalle. Atoopikkovauvoilla on tärkeää, että ryhdyttäessä käyttämään viljatuotteita, se tehdään yksi viljalaji kerrallaan. Tällöin ongelmien aiheuttaja on helpommin jäljitettävissä.
Muut ruoka-aineet Käytännön elämän kannalta maito- ja vilja-allergia ovat tärkeimmät. Lehtipuuallergikoille kehittyy melko herkästi allergia myös raakajuureksille ja kiiville. Lehtipuuallergian ja juuresallergian välillä vallitsee ns. ristireaktio. Oireet saattavat ilmaantua vain kevätaikaan, kun ärsytyskynnys on matala. Mausteista curry ja kaneli ovat tärkeitä, mutta sittenkin harvinaisia ongelmien aiheuttajia. Paljon on keskusteltu ruokien lisäaineista (bentsoehappo, sulfiitit, tartraatti) ja niiden allergisoivista kyvyistä. Voidaan kuitenkin sanoa, että lapsuudessa lisäaineallergia on erittäin harvinaista ja vanhempien pelko on usein aiheeton. Poikkeuksen muodostavat eräät astmaatikkolapset, jotka voivat reagoida voimakkaasti esim. virvoitusjuomien ja makeisten väriaineille.
Ruoka-aineallergian
toteaminen		 Epäiltäessä merkittävien ruoka-aineiden, kuten lehmänmaidon, viljojen tai juuresten, aiheuttamaa allergiaa on aina syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Diagnoosi perustuu asiantuntijan valvonnassa tehtyihin välttämisaltistuskokeisiin, ihokokeisiin ja tarvittaessa verinäytteisiin: joskus lopulliseen diagnoosiin päästään vasta sairaalatutkimusten avulla.
Hoito Hoidon kulmakivi on allergiaoireita aiheuttavan ruoka-aineen välttäminen. Lehmänmaitoallergiassa tämä tarkoittaa siirtymistä erityismaitovastikkeisiin. Niissä valkuaisaineet on hajotettu pienemmiksi osiksi tai vastikkeet on valmistettu valkuaisaineiden rakenneosista, aminohapoista. Yli 6 kuukauden ikäisillä lapsilla voidaan käyttää myös soijapohjaisia vastikkeita. Sopivan vastikkeen valinnan suorittaa hoidosta vastaava lääkäri lapsen kokonaistilanteen huomioiden. Yli vuoden ikäiset lapset eivät välttämättä tarvitse maitotuotteita, jos kalkin saanti turvataan. Kotimaiset viljat voidaan korvata esim. riisillä ja tattarilla. Muiden ruoka-aineiden käytön lopettaminen ei yleensä aiheuta ravinto-ongelmia, ja esim. kananmuna tai kalatuotteet voidaan poistaa ruokalistalta ilman suuria vaikeuksia.

Yleissääntönä on myös se, että yllä mainitut herkästi allergisoivat ruoka-aineet on syytä jättää atooppisen lapsen ruokavaliosta pois kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Tämän jälkeen niitä voidaan yksi kerrallaan kokeilla. Mikäli oireita ilmaantuu, käyttöönottoa edelleen siirretään.

Erittäin tärkeätä on, että ruoka-aineallergikon tai muuten atooppisen lapsen dieettiä ei supisteta tarpeettomasti. Erikoisdieeteistä tulee aina keskustella asiantuntijan kanssa.




Sisällysluettelo